Kappelin lattia saumattuna ja vielä märkänä.
Näyttää ehkä sittenkin siitä syntyvän vanhanoloinen tiililattia. Nyt melkein taas innostuu. Väri kuvassa edelleen hieman voimakkaampi kuin pöydällä vieressäni.
Saumattu lattia
Näyttää kirkonrakentajan työalustana olevan sopivasti ja teeman mukaisesi Kirkko ja Kaupunki.
Tässä vielä innostuneen muuratimestarin näyte eteisen lattiasta. Osa koloista pitää puhdistaa. 
Vanhat laatat
Hiljaiseloa on ollut kaikenlaisella rakennusrintamalla viime viikkoina. Tänään on onneksi pakkasta sen verran, että ulkohommat eivät niinkään kutsuvasti kuiskuttele.
Kappelin osaset ovat saaneet rauhassa kuivua. Sisätilojen osalta ensiksi käsittelyyn tuli lattia. Lattian pintamateriaali mietitytti pitkään. Lopulta tuli valituksi Eevertin kotikylän liepeillä olevan käsintehtyjen tililaattoja valmistavan tehtaan tuotokset.
Alkuun piti rapattuun lattiapohjaan saada sopivat tiilet aikaiseksi. Laatat jyrsin pienellä askarteluun tarkoitetulla pienoisporakoneella.
Laattahahmotelmaa
Kappeliin tulee eteistila kokonaan laatoitettuna ja keskikäytävä alttarirakennelmiin saakka. Mitä liekään muu lattia? Taitaa olla vielä insinööritoimistossa mietinnän alla.
Laattojen väriksi Eevert mieli eri sävyjä. Ei niinkään sliipattua samasta tuutista tulevaa tasalaatuista jälkeä (= eihän siihen edes kykenisi 
)
Värin sekoitusta
Ensimmäinen pohja lähti tästä sekoituksesta ja aina parinkymmenen laatan jälkeen lisäilin jotakin sopivaa väriä. Kaikkiaan lattiaan tuli lähes 150 “laattaa”.
Yhteenkertaan maalattuna sävyt olivat mielestäni jo ihan passelit ja sopivasti sekaisin.
Värikirjoa
Jostain syystä tuota kultaväriä tuli taas pistettyä sekaan. Enpä taida tietää Eevertin ympäristössä montaakaan pintaa mihin sitä ei olisi sekoitettu. Puhtaana kultana ei varmaan missään.
Eteisen designia
Yhtenäisen viivan kohdalle tulee oletettavasti pikkuisen väliseinää joka erottaa eteisen tai asehuoneen tai miksi sitä nyt sitten haluaa kutsua.
Keskikäytävä jatkuu ovensuusta suoaan kirkkotilaan.
Käytävä
Nyt annetaan lattian kuivua ja tutkitaan sen jälkeen värit. Lisätään (= tummennetaan väriä) jos on tarvis ja saumataan lopuksi. Nyt jo hetken kuivastaneena värit ovat kuvaushetkestä huomattavasti himmentyneet ja vetäytyneet. Kyllä tämä tästä lähtee hiljalleen eteenpäin.
Muistin virkistykseksi vielä loppuun jo aikaisemmin esitelty kuva ulkoseinien lookista.
Ulkoseinät
eevert, Kappeli, Tarina
Eevertin tarinat, Kappeli, Rakentaminen
Moni tietääkin että Eevertin mieliharrastuksiin kuuluu valokuvaus. Ei niinkään taiteellisesti erityisen mallikkasta kuvaamista, vaan ihan arjen ja tavallisten asioiden taltioimista.
Ennen vanhaan valokuvaajan saapuessa kylään valmistauduttiin ja asettauduttiin tarkasti pyhäpuvuissa paikoilleen. Valokuvaus oli tärkeä hetki. Nykyisten digi-kameroiden ja kuvaavien puhelinten aikakaudella ympärillä olevan elämän taltiointi on arkistunut. Filmikameralla tuli aina tarkkaan suunniteltua etukäteen miten kuvan rajaa ja kuinka siihen kuvattavat sijoittuvat. Sitten laukaisimen painallus ja kuva oli otettu. Siihen aikaan ei monellakaan ollut varaa tuhlata filmiä.
Eevert on saanut lisävarustetta tulevia reissuja varten. Jouluna häntä hemmoteltiin uudella järjestelmäkameralla. Alkuvuosi onkin mennyt kameraa opiskellessa ja napsien kuvia sieltä täältä. Ahkerana on mies ollut.
Uusi kamera pöydällä
Kamera kaipaa vielä kaulanauhan, että saa kätevästi reissuille kaulaan ja nopeasti käsiin kun mielenkiintoinen kohde osuu matkalle.
Ulkona onkin kova pakkanen tänään. Pikkuisen mies vain piipahti ulkona. Aurinko paistaa ja hanget kimaltavat. Käunista on, mutta ilman välihousuja ei vanhamies kauaa pihalla tarkene ihastelemassa. Kas. Näyttää naapurin autokin saaneen kauniin pinnan nopeassa säätilan muutoksessa.
Tuulilasi
Jääkiteet ovat muodostaneet hauskoja kanavia ja väyliä lasin pintaan. Aivan kuin jokin minikokoinen aura olisi kulkenut sinne tänne, jättäen katoavaksi hetkeksi tutkittavaa uteliaalle miehelle.
Lähempää katsottuna
Aikansa luonnon taidetta ihmeteltyään Eevert päättää suosiolla palata takaisin sisälle. Takkaan tuli ja kaakaomuki käteen. Näin on hyvä viettää pyhäpäivää.
Eevert avaa radion ja kuuntelee lempikanavaansa. Päivä kuluu lehtiä kueskellen ja kuunnelleen. Miksipä sitä pitäisi juuri muuta tehdäkkään. Jatkuva aktiivisuus se on rasite sekin.
Eevert sytyttää illan mittaan vielä kynttilät pöydälle. Kuka sitä on sanonut että kynttilöitä poltellaan vain joulunaikaan. Taavitsaisen talossa ne palavat läpi vuoden aina silloin kun niiden lempeää, lämpöistä valoa kaivataan.
Pöytäkynttelikkö
Kynttilän valossa on rentouttavaa olla ja nauttia elämästä. Iltansa iloksi Eevet ottaa kirjahyllystä Lauri Viidan runokirjan. Viidan viimeisten vuosien runoja oli hetkessä kiinni oleva teksti – Ei pidetä kiirettä, istutaan.
Se sopiikin oikein hyvin tämmöisen pakkaspäivän tunnelmiin Taavitsaisen talossa. Muutamaan kertaan Eevert sen lukee ja jonkun kerran ihan ääneenkin.
Ei pidetä kiirettä, istutaan.
Ei hätäillä, annetaan mennä;
ei maata somemmin ainoakaan satelliitti lennä.
.
Lauri Viita, Kokoelmasta Suutarikin suuri viisas, 1961
.
Pihabongattu tönttö-tiainen
.
________________________________________________________
Kamera ja kynttelikkö löytyivät jouluna Siipan Eevertille laittamasta joulupaketista
Eevert puuhailee Tenho koiran kanssa pihalla. Lunta on tullut monia senttejä ja sitä tarvitsee tietenkin järjestellä pihamaalla. Monissa muissakin taloissa siirrellään lunta erilaisiin muodostelmiin ja paikkoihin. Joissakin näyttää olevan ihan koneet sitä varten ja lumi syöksyy korkealle tehden valkoisen hauskan kaaren lumenluojan vierelle. Sellaisella pelillä sitä saakin hattaavat lumet kätevästi siirrettyä.
Eevertillä ei koneita sitä varten ole. Ihan perinteisesti lumikolalla lykkimällä tekee tarvittavat kulkutiet pihapiiriin. Muutoin hän nauttii pihan lumipeitteestä sellaisenaan. Tenho-koirakin toisinaan innostuu peuhaamaan pehmeässä lumessa niin että hyvä jos nenänpää pilkahtaa välillä hangesta näkyville.
Tenho nauttii lumesta
Pihalla hypähtelevät välillä tutut eläimet. Orava pistäytyy tarkistamassa onko jotakin uutta herkkua tarjolla ja Tönttö-tiainenkin virestelee innoissaan lyhteensä päällä.
Eevert ottaakin asiakseen puhdistaa lintulaudan ja laittaa tuoreet appeet ystävilleen.
Lintulauta käsittelyssä
Lintulauta on perinteistä mallia ja muistuttaa niin eläväisesti Eevertin lapsuuden maisemien kylätaloja. Lämpimästi hymyillen mies asettelee jyviä ja pähkinöitä laudalle. Tässä sitä on hyvä pikkuystävien piipahtaa.
Muutamia talipallojakin Eevert asettelee omaan telineeseensä ja puun oksalle. Viimeaikoina on tullut pakkasiakin Eeverttilän tuntumiin ja on tärkeää että linnut saavat sellaista ruokaa joka auttaa lämmön pitämisessä. Kylläpäs alkoikin iloinen sirkutus lähipuissa. Linnut yleensä intoutuvat viserryksiin kevätkelien koittaessa, mutta viimepäivinä ainakin Eevertin lähipiirissä laulu on huomattavasti lisääntynyt. No, onhan se päiväkin jo pidentynyt.
Lintujen pallot
Hyvin asettui hennolle oksalle talipallo telinekin. Siihen vierelle sitten vain lintulautaa laittamaan.
Lintujen herkut
Oikein hyvältä näyttää, tuumii Eevert ja huomaa että taitaa ollakin päiväkahvi aika käsillä. Sisälle siirryttyään ja kahvia odotellessaan hän pistäytyy saliin, missä on sisähommia odottelemassa.
Eevert itse ei juuri osaa taidetta tuottaa, mutta hänellä on joitakin ystäviä joilla sellainen armolahja on annettu. Joulun tuntumassa Eevert on saanut yllättyä iloisesti taiteellisista lahjoista.
Nyt ne pitäisi saada seinälle kiinnitettyä.
Kukkataulu
Ensiksi käsittelyyn tulee kukkataulu. Sen on maalannut eräs viehättävä leidi, Anneve Malakoffien talosta. Moni taitaa tämän taitavan leidin tunteakin. Maalatessa on ollut sivellin kohdillaan kun niin kauniita kukkia on asetelmaan vangittu. Melkein Eevert tuntee niiden tuoksun kun sulkee silmänsä ja oikein tarkasti antaa aistiensa herkistyä.
Kaunis taulu ja kehyksetkin niin passelit saliin.
Toinen taiteilija, joka on Eevertiä lähestynyt on Kinasten tunnettua taiteilija sukua. Koskettava työ tuo Eevertin mieliin niin muistorikkaat retket ja matkat vuoristoon henkeäsalpaavien maisemien äärelle.
Myöhempää Kinasta
Tämä työ näyttää olevan ihan öljyvärimaalaus. Kehystämisen jälkeen päätyy varmaan myös salin seinille. Tästä tuleekin pian ihan taidegalleria! tuumii Eevert tyytyväisenä ja nostaa Kinasen kirjoituspöytänsä päälle mallaillakseen sen sopivuutta peräseinälle.
Paikkaansa etsivä taulu
Taulujaan katsellen ja hetkestään nauttien Eevert nauttii päiväkahvinsa. Ja kahvin jälkeen lähtee lämmittämään saunaa. Tälle päivälle se sopii oikein hyvin.
_______________________________________________________________
Annevelta saapui viikolla ihastuttava lähetys arvontavoittona! Kiitos. Paketista paljastui pikkuinen lintulauta ja talipalloteline herkkuineen. Niitä tarvitaan Eevertin taloudessa varmasti vuosia, sillä niin eläinrakas ihminen mies on että pitää alituiseen hyvää huolta pikkuystävistään. Lisäksi tuo kaunis pikkutaulu! Onko vähän sievästi maalattu! Pitää olla piskuinen sivellinkin millä osuu oikeaan kohtaan. Ja vielä melkoisen vakaa käsi. Huu! Hienoa ja kaunista! Kiitos Anneve.
Lähetyksessä oli mukana kortti, jonka haluan myös jakaa teidän kaikkien kanssa.
Keijukainen
Kiiltävä siipinen iloinen keijukainenhan se sieltä kurkistelee päivänvarjonsa alta. Silloin kun elämä murehduttaa niin kannattaa muistaa, että aina on jossakin maailma, missä on kaikkea kaunista ja hyvää. Ja missä ilo ja hyvyys on päällimmäisiä asioita.
Kiitollisena ja kaikille oikein keveää päivää!
Kissankellojen ääni soi,
sen äänen keijukaiset loi,
kun varresta kukkaa varistain
soiton soittivat sunnuntain.
Kun hiljaa kumarrut kellojen juureen,
niin kilinä saattelee taikaan suureen.
Tää kilinä kissankelloista
soittelee metsien pelloista.
Pajunkissat ne kohta nukahtavat,
kunnes hereille vavahtavat,
kun keväisen aamun aurinko paistaa
ja lintujen kevätlaulelot raikaa.
Päivänkakkara katselee juttuja näitä,
kukkien oikkuja itsekkäitä,
kissankellot kun soittelee vaan
ja toiset kukat käy nukkumaan.
(lainaus Lastenhuoneen loruista)
___________________________________________________________
Toinen taulu on Siipan käsialaa ja odotan sille salaa myös jatkoa. Maisema on taltioitu reissukuvasta ja muistuttaa myös levollisista hetkistä, jotka kantavat vielä vuosienkin päästä.
Kiitos Siipalle!
eevert, taiteilija, Tarina, Zillertal
Eevertin tarinat, Rakentaminen
Esittelyä vaille on jäänyt pari askarrusta aikaisemmalta ajalta. Oikeastaan viime kesältä. Tein molemmille neidoilleni “kortit”. Toiselle synttärikorttina ja toiselle “Onnea uuteen työhön”- tyyliin.
Pari korttia
Synttäri-neidon kortti on juuri sellainen kuin parikymppinen neitokin.
Kampauspöytä
Kampauspöytä syntyi korurasiasta, tuoli ihka ensimmäinen yrityikseni kuohuviini korkista. Laukku on pyyhelumi ja barbin kenkiä on hieman tuunailtu laukkuun sopivaksi.
Tarviketta
Pöydällä kaikkea tyttöjen tarviketta. Tätä oli hauska tehdä, koska Eevertin kanssa ei juuri hempeillä tarvitse. Pöydän reuna on kaukomailta tuotu rannerengas joka ei sopinut kenenkään käteen. Melko pieniä ovat siellä päin.
Kesähättu
Seinällä kesähattu jota neito ei ikinä päähänsä asettaisi Hattu löytyi Tampereen rautatieaseman kioskista parkkirahan vaihtamisen tuloksena. Henkari on Lontoosta ja olen sen ihan itse maalannut.
Toinen kortti oli ekaluokan opettajalle.
Yläkurkkaus
Karkit kehyksen päällä on Venetsian tuliaisia. Koulussa on näämmä menossa monenlaista tuntia parhaillaan.
Herkkus vai keppiä?
Näyttää olevan opella karkkipäivä. Vihreät kuulat lienevät Jatan. Aapinen ja opettajan päiväkirja on varmoja tarvikkeita. Karttakeppi on hammastikku. Tässä se on ehjä. Omalta kouluajalta muistan opettajan joka oikeasti sai niitä poikki useamman vuodessa.
Seinustaa
Hyllyllä komeilee hymytyttö. Lieko opettaja vienyt omansa sinne rohkaisuksi oppilailleen? Oikeasti se on kipsisen jouluseimen viisaan miehen katkennut kallo. Virallinen Tarjakin siellä lymyilee kirjapinon takaa. Pitääköhän kohta vaihtaa?
Opettajan omenaan uskotaan täälläkin vahvasti.
Hylly
Täsä koulussa luetaan ja kuunnellaan paljon. Kansankynttilällä on myös kynttilä rauhallisempia hetkiä varten ja sähkölamppukin varmuuden vuoksi. Sähkölamppu lienee Marian ohjeita. Liitupakettikin löytyy ja kaivattua kasvisruokaa opettajalle.
Opetustaulut ja kartta tulosteita. Kierrätysroskis on pyyhekumi.
Eevertille sattui kiireissään vahinko, joka pysäytti energisen rakentajan niille sijoilleen. Ulkohommissa mies liukastui pahemman kerran ja löi päänsä kirkkaaseen jäähän joka paljastui hentoisen lumikerroksen alta. Iso muhku tuli päähän, mutta pahemmilta vaurioilta taisi mies sentään säästyä.
Kylmäpussi
Kylmäpussi piti etsiä apuun ja sillä Eevert muhkuaan hoiteli kokonaisen illan. Pientä kivistystä ja vähän tärähtänyt olohan siitä tuli. Lääkärikirjasta Eevert luki, että tajunnan tilaa tulee seurata jos päähän osuu jonkinlainen tärähdys. Niinpä Eevert kutsui apuun renkinsä ja kehoitti tarkkailemaan. Renki tuumi, että tokkopa hän mitään erityistä muutosta huomaisi kuitenkaan… Hänen mukaansa Eevert on ollut aina hieman tärähtänyt jo valmiiksi. Renki jäi kuitenkin hoitohommiin ja keitteli potilaalle kaakaota ja teki voileipää.
Kaakaota ja voileipää
Kalenterista katsottiin ja arveltiin työkyvyttömyyden kestävän ainakin viikonlopun. (Mainiot eväät Jatan herkkuja ja kalenterin isompi esikuva Maijalta)
Ja mitä se Eevert sitten tohotti kun meni jalat alta. Messumatkaltahan sitä oltiin tulossa huimien tuliaisten kanssa! Ja tuliaisia oli katseltu “sillä silmällä” kappelin rakennuksen tiimoilta.
Kappelin tarvikkeita
Käsin tehtyjä kirjanmerkkejä – ei kun kirkkotekstiilejä ja muita pyhiä esineitä mitä nyt kirkoissa yleensäkin on. Kirjanmerkit ovat Bangladeshistä jossa kotirouvat joskus rangaistuksen uhallakin tekevät vaikkapa kirjanmerkkejä, joissa on kristillisiä symboleja. Näiden kirjanmerkkien alkulähde ja paljon muutakin erilaista käsityötä löytyy TÄÄLTÄ.
Alttaripöydälle
Alttaripöydälle tulee tietenkin risti. Tämä malli on kaksipuoleinen. Toisella puolella tyhjä risti – ylösnousemuksen risti ja toisella puolella krusifiksi. Pikkuristi vieressä päätyy johonkin seinälle kuten myös “lantit”. Lanttien toisella puolella on englanninkielisiä rukouksia.
Ikoni
Monelle tuttu ikonikin löytyi minikoossa. Tämä oli alunperin kaulanauha, mutta ilmeisesti heti tuli riisuttua nauha irti kiinnittimineen. Näiden myyjä jäi nyt vielä hämärän peittoon. Lisätään tieto kunhan lasku löytää perille.
Ja noita mikropistoja tuossa kirjanmerkissä en ymmärrä ollenkaan. Pitää olla melkoisen ohkanen neulakin!?!
Rappausta
Kappelin seinät saivat ulkopintaa jo ennen reissua ja ne saivat rauhassa kuivahtaa pöydällä. Pinnalle tuli remonttitasoitetta ja tiiliä. Tiilet on tuotettu Lontoosta reilu vuosi sitten jo valmiiksi. Luonnonkiviä kappeliin taas on tarkoin valittu Itävällasta Zillertalin laaksoa ympäröiviltä vuorilta.
Seinustaa
Joten näyttää tulevan kappelista perinteisen harmaakivikirkon tyylinen ainakin ulkoapäin.
Eipä arvannut kerätessä minne kivet päätyvät
Kivilouhos
Ei voi kuin ihmetellä kuinka ne isot vuoret pysyvät kasassa koska liuskottuneita ja hajoavia rinteitä oli vähän joka puolella. Siispä kivien keruuseen ja reppu täyteen materiaalia. Eihän sitä koskaan tiedä mitä tarvisee tulevaisuudessa
eevert, ikoni, Kappeli, Lontoo, Tarina, Zillertal
Eevertin tarinat, Kappeli, Rakentaminen
Tiinan blogin Uuden Vuoden arvonta oli siinä mielessä mukava arvonta, että joka arpa voitti! Eevertinkin sydän ihan hypähti kun moinen onni osui kohdalle.
Ja onnea todella olikin, sillä lähetyksestä paljastunut voitto oli todella tarpeen Taavitsaisen talossa.
Tiinalta
Ensinnäkin avaimet ovat Eevertiltä aina hukassa. Nyt niitä tuli joka oveen omansa ja vielä kätevässä renkaassa jossa ne varmasti pysyvät tallessa.
Liina on upeaa käsityötä johon ei edes Eevertin lähipiirin taidot millään yllä. Niinpä kaikki kaunis käsityö on arvossa arvaamattomassa. Ja Eevert näyttää sitä jo mallailevan salin pöydälle tyytyväinen hymy huulillaan.
Pieni keraaminen lautanen on aiheuttanut Eeverttilässä jo paljon ihastelua. Sievä ja taidokas työ! Vielä kaiken lisäksi numeroitu yksilö! Tähän täytynee laatia teline, jossa se pääsee erityisesti esille ja Eevertin vieraiden ihasteltavaksi.
Keltainen kangaskin päätyy kevätverhoiksi. Mikä sen mukavampaa kuin laittaa viimeistään helmikuulla auringonkeltaiset verhot piristämään kevättalven aamuja.
Lämmin kiitos niin ihastuttavasta ja osuvasta arvontavoitosta!
Niin se on Eevert ryhtynyt kirkonrakentajaksi. Pitkään hän sitä on miettinyt, mutta näämmä hiljalleen jo aloitellutkin. Liekö virittäjänä toimineet maassa käytävät presidentinvaalit. Onhan sitä eräällä presidenttiehdokkaallakin oma kappeli, niin miksi ei perintötalon talon isäntä sellaista maillensa havittelisi.
Siitä vain riittävää kalustoa esiin ja piirrustusten kanssa tutkailemaan millaisia raaka-aineita tarvitaan. Välineet ovatkin miestä myöden.
Saha ja verstas
Saha lienee pidempiaikaisille seuraajille jo tuttu, sillä se tuli vahingossa ruokaostosten mukana taloon. KLIK – niin löydät sahan alkulähteille. Silloinkin on eletty punaisten verhojen aikaa
Saha hurisemaan ja töihin. Suoraa – no jaa! – saumaa sinne ja kiemuraisempaa (onnistui paremmin!) – tänne. Vai olikos se sauma nyt sittenkään oikea termi. Yhtä kaikki, hiljalleen sopivan näköisiä palasia saatiin kokoon ja tuotos jopa näyttää rakennukselta.
Teipattu kappeli
Hieman hutera vielä teippaustensa kanssa, mutta piti sitä hieman kasailla. Aikaisempaa talonrakennuskokemusta ei juuri ole, sillä Taavitsaisen sukutalo on koottu valmiista elementeistä ja joku oli kaiken jo aikaa sitten ajatellut valmiiksi.
Katonharja
Katonharja huitelee 35 sentissä. Kovin isoa kappelia ei nyt havitella, vaan sellaista jonka saa pidettyä esillä useammassa paikassa mielialan ja tarpeen mukaan. Ja on siirrettävissä paikasta toiseen.
Katolla oleva tötsä ei ole savupiippu, vaan kellotorni. Hieman kesken ovat suunnitelmat (ja sahailut) vielä siltä osin. Kello sinne kuitenkin tulee ja systeemi millä sitä soitetaan.
Ikkunoita
Ikkunoita on tässä kappelissa. Ehkä tästä tuleekin Valon kappeli. Ajattelin, että on mukava kurkistella niin ovista kuin ikkunoistakin sisälle – mikäli kaikkiin ei tule jotakin mikä päästää vain valon läpi ja estää varsinaisen katselemisen.
Sisältä päin
Seuraavaksi pitääkin sitten ratkaista millaisesta kappelista nyt sitten olisi kyse. Kalkittu, vaiko maalattu, vaiko paanumainen niinkuin Paavolla, vai kenties perisuomalainen harmaakivi versio.
Mahdollisen ratkaisun jälkeen alkaa pintojen käsittely ja siinä sitä aikaa sitten vierähtääkin. Osa kerrallaan ja molemmin puolin. Paljon kuivumista ja painossa olemista.
Toinen suunnittelun kohde on sitten sisustus ja mitä aikakautta tai tyyliä se edustaisi?
Paljon on ratkaistavaa ja keksittävää. Saa kernaasti auttaa ja vinkkailla ajatuksia!
eevert, Kappeli, Tarina
Eevertin tarinat, Kappeli, Rakentaminen
Harva tietää, että Eevertissä on hieman hevosmiehen verta. Nuorena sällinä hän ajoi kilpaakin Terttu- nimisellä tammalla. Taisi niiltä reissuilta jokunen palkinto-lusikkakin päätyä Taavitsaisille sotien jälkeen. Ne olivat vauhdikkaita kesiä ne. Talossa oli siihen aikaan useampia hevosia. Valta osa talon töissä, mutta sekaan mahtui hyvin lahjakas juoksija, joka sitten sai pitää talon edustustä yllä kaupungin ravi-kilpailuissa.
Hevostelu on pysynyt suvun nuorempien toimissa siitä pitäen jossakin määrin. Enempi harrastuksen omaisesti ja kouluratsastuksen piirissä. Hauskaa ja opettavaista kaikinpuolin.
Eevertin sukulaistyttö kääntyi eläkeläismiehen puoleen hoitohevosensa, Dooriksen asioissa. Sukulaistytön aika ei riittänyt hevosen hoitoon vaan hurmaava Dooris tuli hetkeksi Eevertin hoiviin. Mukavasti on aika kulunut hevosen hoidon merkeissä.
Doris
Tallia Taavitsaisen talossa ei enää ollut, joten hevosellehan piti tietenkin ryhtyä asuinsijaa laatimaan. Tallin rakentamisessa ja nikkaroinnissa oli onneksi Neito mukana ohjeistamassa, mitä kaikkea talliin kuuluu nykyisellään laittaa, jotta hevonen siellä hyvin voi.
Pilttuussa
Oma pilttuu tietenkin. Täytyyhän sitä olla oma paikka hevosellakin. Siellä sitten on turvallista valjastaa ja satuloida polle ratsastusretkeä varten.
Satula
Doriksen satula olikin komea! Paikallisen satulasepän (Neidon) tekemä. Käsittämättömän laadukasta työtä alusta loppuun saakka ja täysin mittojen mukaan tehty. Kyllä nyt kelpaa lähteä pidemmällekin ratsastusreissulle! Satulahuopakin näyttää olevan juhla-laatua kun niin kimaltelee tallin hämäryydessä.
Tarvikkeita ja eväitä
Tallista löytyy iso tynnyrillinen kauroja ja pienempi vasullinen muuta tärkeää vitamiinirehua. Tarvikkeitakin on montaa sorttia. sukia ja pinteleitäkin koko hoitoarkku täyteen! Hevosen jalat on hyvä pintelöidä ennen maastoon lähtemistä, ettei polle sitten satuttele itseään vinhassa laukassaan.
Pikkuinen ruusutuolikin on löytänyt tallista paikan. Siinä sitä kelpaa vaihtaa varusteita ja kiskoa saappaita jalkaan.
Ja saappaita tarvitaan muussakin kuin ratsastuksessa. Joka päivä pitää pilttuu puhdistaa.
Tallin puhdistuskalusto
Siinä hommassa onkin tarpeen kunnon harja ja kakkalapio. Palleroita onkin jo kerääntynyt melkoinen kasa tallin taakse tunkiolle.
Tallin hylly
Seinähyllylle on kerääntynyt kaikkea tarpeellista niin hevosen kuin tallinkin hoitamista ajatellen. Kaviokoukku ja harjat ovat tärkeitä sekä tietenkin kaviorasva. Sitä onkin iso purkillinen.
Valaistus
Tallissa on ikkuna ulos, mistä voi katsellaa naapuritalon laiduntavia hevosia. Hämärä talli kaipaa myös päiväsaikaan valoja. Seinällä on sähkövalo ja lisäksi löytyy myrskylyhty. Nykyisin kun saattaa välillä olla sähköt pois käytöstä niin on hyväkin että valoa saadaan muullakin keinoin.
Talloboxi
Kokonaisuutena se näyttää tältä.
Nyttemmin Eevert on saattanut pollen takaisin sukulaistytön hoteisiin. Hän kun paremmin taitaa hevosjutut muutenkin. Talli kaipaa vielä paljon tarviketta. Olkoon siinä sukulaistytölle haastetta.
_________________________________________________
Satulan ja riimujen ohjeet Linjurin Tuominotkosta tai Veeran tallista. Satulan taituroi Neito ja riimut minä. Olipas pientä piipertämistä Loimen neuloi Neito.
Pahnat ovat joulupaketin niintä, varalamppuprintit lähtöisin Marialta, sähkövalo Neidon hajuvesipullosta, ruusutuoli jäänne kesäisestä kortista. Talliharja Siipan hammasharjasta (millä ihmeellä saatte niitä muokattua ja vuoltua?!?) jne.
Lisäksi tallissa asuu tietenkin tallikissa ja tallihiiri. Ne olivat tällä kertaa niin ujoja etteivät uskaltautuneet kuvattaviksi.
Ja itse hevonen on joskus kauan sitten sukulaistyttö saanut isoäidiltään lahjaksi – hevostyttö kun on.
“Tänä vuonna minä teen tästä materiaalikasasta kappelin”
Mittakaavaksi tulee summamutikka.
Raaka-ainetta
Pikkuisen kappelin rakentaminen on ollut pitkään ajatuksissa. Suunnitelmia on syntynyt aina kun on maailmalla tienvarsi- tai kyläkappeleihin tutustunut. Piirustuksiakin on, etupäässä päässä. Pitäisi saattaa näkyville ja ryhtyä toimeen
Esikuvakappeleita riittää:
Zillertalin reissulta löydetty kappeli
Mainiota kädentaitoa!
Alppikappeli vuorella
Toiset kappelit ovat olleet helpompia saavuttaa.
Tienvarsikappeli
Jotkut ovat olleet laitumien keskellä.
Sukukappeli
Jotkut jokien ja putousten äärellä. Tässä sisäkuva eräästä sellaisesta.
Jokikappeli
Kappelista tulee Eevertin tyylin tuntien hyvin monikulttuurinen, mutta varmasti tarpeeseensa sopiva. Alppikappelit eivät kovin perusluterilaisia ole, mutta matkalaisten tarpeita erittäin hyvin palvelevia pyhiä paikkoja.
Kappeliin tulee aina kurkattua sisään ja toisinaa istuskeltua tovi jos toinenkin elämää miettien.
eevert, Kappeli, Tarina
Eevert matkustaa, Eevertin tarinat, Kappeli, Rakentaminen
