Tunnustusta

toukokuu 18th, 2012

Sain ilokseni vastaanottaa Petruksen Piparkakkujen blogin kautta Liebster Blog tunnustuksen. Tunnustuksia ja huomioita on aina mukava saada. Siis lämmin kiitos Petrus!

 

 

Piparkakkusivustolla olen viihtynyt usein. Itse en osaa leipomisesta alkeitakaan, mutta aina suurella mielenkiinnolla perehdyn tähän kädentaitojen ihmeelliseen maailmaan. Lisäksi Petrus on taideteostensa ohella tuonut ison joukon niin Turun kuin koko valtakunnankin historiaa hyvin mielenkiintoisella tavalla esiin. Tunnelmalliset kuvat ilahduttavat myös lämpimästi jkaisella vierailulla.

Päädyin Petruksen Pipiparkakkujen sivustolle etsiessäni joululahjaksi saamieni pikkulautasten tarinaa. Sieltä kaivattua tietoa olikin tarjolla. Siitäpitäen olen ollut säännöllinen vieras blogissa. Käykääpä tutustumassa.

Niinkuin on tapana niin hyvä laitetaan kiertämään ja muistetaan blogeja joilla sääntöjen mukaan on alle 200 lukijaa. En ihan tiedä miten se määritellään vai liittyykö valinta jonkin tietyn blogijärjestelmän juttuihin.

Valitsen tälläkertaa erityismaininnan ja vähintäänkin sanallisen tunnustuksen

1. Mainan Mummulalle, jonka seurassa olen saanut viettää monta mukavaa hetkeä. Toivotan Mainalle oikein hyvää lomaa!

2. Tytölle ja hauvoille joulupukinmaassa, sillä teidän touhujanne on ollut ilo seurata. Valitettavasti linkki ei kaikille näy.

3. Legotestamentille, jonka varsin kunnianhimoinen askartelu on vasta alussa.

4. Yhden varaan blogille jonka vasta löydän…. ja missä vierailen ensimmäisen kerran.

5. Ja viimeisen varaan Sinulle – lukijani – poimi itsellesi, olet sen ansainnut.

 

Ja sitten ne varsinaiset säännöt:

1. Kopio ja liitä palkinto blogiisi. 
2. Kiitä tunnustuksen antajaa ja linkkaa hänen bloginsa.
3. Valitse viisi suosikkiblogiasi (joilla on siis alle 200 lukijaa), linkitä ne tähän ja kerro heille antamastasi palkinnosta kommentilla.
4. Toivo, että ihmiset joille annoit palkinnon, antavat sen eteenpäin viidelle suosikkiblogilleen.

 

Kivijalka

toukokuu 18th, 2012

Taitaa Eevertin hommat olla laidasta laitaan, sillä tänään mies on häärinyt kivijalan kimpussa aamuvarhaisesta saakka :D

 

Kappelin lattia irrallaan

 

Kappelin lattian alle syntyi sokkeli – yllättäen – sytyketikuista. Eipä juurii tarvinnut muuta kuin päätyyn tulevista listoista hieman sahata lyhyemmäksi. Sopivasti oli mittailtu Kappelin koko.

Laadittu sokkeli sai pintaansa rutkasti liimaa ja päällensä kiviainesta.

 

Sokkelin ensimmäinen vaihe

 

Sen valmistaminen sujui nopeasti ja juurikin päässä olleen suunnitelman mukaisesti. Melkein liian helppoa. Ja niihän se olikin sillä sitten kun itse rakennusta rukkailtiin takaisin paikoilleen huomasin että ehkä sittenkin olisi voinut olla himpan leveämpi sokkeli osa. No sitähän sitten vain korjaamaan. Kappeli ei ole millilleen suorassa mihinkään suuntaan ja rapatut seinät ovat kuivuessaan hieman “pyöristuneet” ulospäin. Se ei minua haittaa, mutta sokkelia piti hieman suurentaa yhdeltä reunalta. Muuten mallikasta.

Katsotaanpa hieman lähempää tuota kiviainesta.

 

Sokkelin pintaa

 

Eevertin sokkelin kiviaines ei taida ihan kiveä ollakkaan jos ihan tarkoiksi ruvetaan. On mies tuottanut sokkelin pinnoitteensa Bulgaariasta saakka Mustanmeren rannikolta. Kiviaines on enempi meressä pienen pieneksi hioutunutta helmiäistä tai simpukankuorimurua.

Minusta oikein kaunista ja se on hoitanut mallikkaasti tehtävänsä myös Kalamajan pikkulammen pohjahiekkana. Vielä jää tarviketta johonkin muuhunkin projektiin. Riittoisaa.

Kappelin seinissä olevat harmaakivilohkareet ovat nekin reissusta. Toin liuskottuvia Alppeja hieman mukanani viime kesän matkalta ja näin nekin kummastusta herättäneet matkamuistoni ovat ilmeisen iäti muistuttamassa lomasta Kappelin seinissä.

 

Kattotyömaalla 3

toukokuu 17th, 2012

Pitkästä aikaa tartuin keskeneräisiin kattotalkoisiin. Työ on viipyillyt ja sitä on pitänyt studeerata oikein urakalla ennen mihinkään ryhtymistä. Ja senkin päätöksen jälkeen on vielä hieman epävarma lopputuloksesta. Näillä nyt mennään.

Aamusta aikaisesta kaivelemaan itseni ja naapureideni iloksi sahaa esiin. Tuo rakas hankintani joka väkisin tunkeutui ostoskärryihin kerran ihan viattomalla kauppakäynnillä ;)

 

Saha

 

Vaneria ja tuttuja sytyketikkuja esiin niin verstas näyttää jo toimivammalta. Sisätyötila näyttikin sitten hetkessä todelliselta verstaalta. Sattuipa siiheh siippakin perustamaan oman työpajansa pöydän toiseen päähän. Yhdessä siinä sitten harrastimme omia “miniatyyrejämme”. Niin auvoista!

 

Omapääty

 

Kattopalojen yhteen liittäminen ja katon muodon säilyttäminen on ollut haasteena viime viikkoina. Painon alla olemiset eivät ihan huipputulosta tuottanut, mutta päätin jo lähteä eteenpäin ja viis veisata millistä tai kahdesta. Kappeli kaipasi harjannostajaisia joten töihin, töihin  sanoi Lapatossu!

 

Kolmoita kuviosahalla

 

Kuviosahalla siitä sitten kolmioita sahailemaan. Melko kuviota tulikin suoriin sivuihin. Käsiharjoituksia vaan lisää niin eiköhän suorene niiltä osin kun kuviota ei ole tarkoitus sahailla.

Päivänpilkotukset katon ollessa paikoillaan haittasivat rakentajan silmää. Siispä suunnittelemaan jotakin peittämään olennaisia alueita. Räystäslaudoitus tuli kosmeettiseksi avuksi. Ihan kaikkeen sekään ei vielä yllä, mutta hyvällä suunnalla jo mennään.

 

Räystäslaudoitusta - ensimmäinen vaihe

 

Katon reunojen somistukset vielä ovat syntyvaiheissaan, mutta jotakin niihin on tulossa.

 

Vastatervatut räystäslaudat

 

Kuvan ottaminen oli haastavaa. Tummaksi maalatut reunalaudat meinasivat olla aina tyystin mustat. Eivät siis luonnossa ihan noin tummat. Kontrasti valkean seinän kanssa teki tepposet. Joku päivä sitten uusia oppeja valokuvaamiseenkin.

 

Tähän mennessä talkooporukalla oli jo niin nälkä että koottiin sahat kaappiin, työkalut paikoilleen ja pöydät puhtaiksi.

Johan sitä tulikin jo tehtyä…

Onnea kaikille äideille!

toukokuu 13th, 2012

Kakkua tarjolla

 

“Rakensit minulle laivan vahvimmasta puusta,
ompelit purjeet kestävimmistä kankaista,
annoit matkaan parhaan kompassin.
Mutta elämän myrskyjä et mitenkään voinut estää.”

 

Eevert toivottaa kaikille äideille parhainta onnea niin tänään kuin kaikkina muinakin päivinä pihan kukkaloiston kanssa!

 

Äitienpäivän kukat

 

Kattotyö vaiheessa

toukokuu 6th, 2012

Kappelin rakennustalkoot ovat meneillään. Kylätimpurin tarkkaan laskemat laskelmat lienevät olleet parhaimmillaankin suuntaa antavia, sillä ihan noin vain ei kattoa ole kirkkoon saatu. Milloin on mikäkin kulma ollut vinksallaan ja Eevert määrätietoisesti peruuttanut monet kiinnitystyöt.

Siispä taas alkuun ja mietintään. Sisäkattoa voi sentään hieman edistää, kun kelikin on talkoolaisille suotuisa.

Sisäkaton sävyjä

 

Sisäkattoon tulee läpikuultava valkea maali. Kurkihirret ja muut katon puurakenteet ovat ruskeita. Näyttää olevan taas alan lehtikin saanut arvoisensa tehtävän suojata kirkonrakentajien hätäisiä sutaisuja. Alan lehti päätyy kyseiseen tehtävään usein varmaan sen vuoksi että Eevertin talouteen en juuri lehtiä tule. Tämä lienee ainoa sanomalehtityyppinen lajissaan, koska mainospostikaan ei tavoita Eevertin postilaatikkoa ;)

 

Kappelin palaset ulkona

 

Kappelin harjan ja seinien yläosan siistiminen oli helpompaa kuin ajattelin. Käyttämäni silote muovautui mukavasti askarteluveitsen alla. Pian oli suurimmat epätasaisuudet saatu hiottua, mutta suoriksi tai katon palasiin istuviksi reunat eivät myöntyneet. Päivä paistaa sisälle edelleen nurkista kun talkoolaiset mallailivat kattopaloja kasaan. Jotain siis tarttis tehrä…

 

Ensiapua

 

Sivuseinien ongelma ratkesi helposti. Sahaporukka mittaili ja sahaili sopivat lankut. Lankut kiinnitettiin paksulla liimakerroksella seinän päälle, jolloin pilkottavat epätasaisuudet siltä osin täyttyivät.

Harjaosa onkin taas jotakin muuta ja vaatii oman vippaskonstinsa. Sen talkooväki päätti jättäää suosiolla seuraanaan kertaan, sillä Eevertin esiin kaivama grilli lähetti kutsuvia tuoksusingnaaleja talkoolaisten aistittaviksi.

 

Suntio?

 

Eevertin kirkkotarhaan on ilmaantunut myös vieraan oloinen mies. Liekö suntion paikkaa kyselemässä vai kenestä mahtaa olla kysymys? Sitäpä ei vielä tiedä asettuuko vieras mies taloon ja tehtävään, kunhan on kyläilemässä pihapiirissä.

 

Setämies lähempää

 

Nukke lienee Lundbyn nukkekotiin sopivaa sorttia eikä ole omani, joten asettumisesta ei oikein osaa vielä sanoa mitään. Mielelläänhän tuo varmaan hommiin ryhtyisi. Onhan kirkossa ja kirkon ympärillä aina yhdelle miehelle töitä riittämiin.

 

Ja ne kattopalat: Kaikista suoristusyrityksistä huolimatta ne ovat pikkuisen käyriä molemmat. Käyryys pitää feikata pois. Se on mahdollista, mutta vaatii suunnittelua ;) Ja juuri tuo muutaman millin käyryys pistää päivän paistamaan vääristä paikoista sisälle. Ulkopuolelta asiaa ei huomaisi lainkaan, mutta ajatus on katsoa ikkunoista ja ovesta myös sisälle.

On tää niin hauskaa ja haastavaa.

 

Tikkuaskin kokoinen mies

toukokuu 5th, 2012

Taannoisella Puolan reissulla Eevert tunsi itsensä varsin pieneksi mieheksi. Tulitikkuaskin kokoiseksi. Eevertin mitta suhteutettuna 1: 1 elämään olisi hieman päälle 180cm. Joten lienee tikkuaski reilumpaa kokoa Krakovassa.

 

Tikkumies

 

Reissun jälkeen piti kurssitella viikon verran ja kaikki rakennushommat ovat seisoneet riittävän työnjohdon puuttuessa. Hyvä niin, sillä varsinkin kappelinrakennusurakassa tarvitaan vankkaa tuumailua. Kattorakenteet ovat valmiina, mutta näyttäsi siltä että päivä paistelisi nurkista ja katonrajasta jos ne kiinnittäisi. Tarvitaan siis lisäsuunniteelua ja kosolti pohdintaa ennen toimeen ryhtymistä.

 

Puolan reissulta ei muuten tarttunut mitään miniatyyrimaailmaan liitettävää. Jonkin verran jopa uhrasin aikaa silmäilyyn, vaan taisin olla aivan väärissä paikoissa :D Tai sitten moni asia vain on suurta kuten paikalliset tulitikut.

 

Tuumailua mukavasti siivittää vaikkapa sateenkaarivarjosoittaja Krakovan kujilta. Soittajan nukkeja tutkaillessa meni hetki kauniissa kaupungissa.

 

Sateenkaarimies

 

 

 

 

 

Hyvää ja rentoa Vappua!

huhtikuu 30th, 2012

.

 

Eevert toivottaa kaikille ystävilleen oikein iloista Vappua!

 

Vappu

Eevertin seikkailut Puolassa

huhtikuu 25th, 2012

Kotikulmien kevään venyessä ja pahan takatalven yllättämänä Eevert päätti lähteä visiitille lämpimämmille seuduille. Matkalippu Puolaan ja keskeisemmän Euroopan kevättä ihastelemaan.

Eevertin tukikohtana toimi Varsova. Rujoksi kuvailtu miljoonakaupunki osoitteutui omalla tavallaan viehättäväksi ja seikkailijalle sopivaksi elämyskohteeksi. Kulttuuri ja ruoka ovat olleet aina Eevertin sydäntä lähellä ja täällä niistä molemmista sai nauttia täysin rinnoin.

 

Vanhan kaupungin torilla

 

Ensiksi Eevert suuntasi vanhaan kaupunkiin (Stare miasto). Oikeastaa se on sekä vanha että uusi samalla kertaa. Se tuhoutui täydellisesti toisessa maailmansodassa. Kaupunki päätettiin rakentaa uudelleen samanlaisena kuin se oli ollutkin ja mittava uudelleenrakennustyö on yksi maailman massiivisimmista rekonstruktuoinneista.

Vanhan kaupungin tori on kesäaikaan suurta terassia. Ja mikä on istuskellessa auringon paisteessa ja nautiskellessa hyvästä juomasta ja ruuasta. Silmänruokaakin vanhalle herralle on riittämiin terasseilla ja kapeilla kujilla.

 

Terassikelit

 

Puolassa on tarjolla hyviä oluita. Maassa on lähes sata panimioa ja näillä pari sataa olutmerkkiä tuotannossaan. Ei hullumpaa, maiskutteli Eevertkin terassilla kahden eri oluen aromeja maistellessaan. Tunnetuin puolalainen olutmerkki on  Żywiec, jonka juuret johtaa 1856 arkkiruhtinas Albrecht Fryderyk von Habsburgiin. Żywiecin rinnalla johtoasemasta nauttii Tyskie, jota on  Sleesiassa pantu keskeytymättä vuodesta 1469. Monilla suvuilla on ollut omia salaisia reseptejä oluenpanoon.

 

Kansallisstadion

 

Varsovan kansallisstadion nousee uljaana kaupungin silhuettiin. Alkuperäinen stadion oli rakennettu tuhoutuneen Varsovan purkujätteistä ja palveli jalkapallon ystäviä vuosikausia. Jalkapallostadion laajennettiin vuoden 2012 jalkapallon Euroopan-mestaruus kilpailujen yhdeksi tapahtumakeskukseksi ja samalla nimettiin uudelleen Kansallisstadioniksi. Kaikkialla kaupungissa oli nähtävillä lähestyvien arvokisojen merkkejä.

 

Fanittaja

 

Varsovan lisäksi Eevert seikkaili myös Krakovassa. Krakova on siitä mielenkiintoinen kaupunki että siellä tuntuu miehellä olevan aina kiire. Tälläkin rekellä Eevert reippaaseen tahtiin kierteli Krakovan vanhan kaupungin katuja ja muureja. Ihasteli näkymiä ja kunnioitti edesmenneitä.

 

Wawelin linnaan nousu

 

Wawelin kuninkaanlinna Vanhankaupungin kyljessä kohoavalla kukkulalla on puolalaisuuden pyhä paikka. Täällä asuivat kuninkaat Puolan mahtavuuden aikana ja tänne heidät on myös haudattu katedraalin katakombeihin. Vanha kuninkaanlinna on nykyisin museona. Wawelin linnan kukoistuskausi ajoittuu 1300-1500-luvuille. Linnan yhteyteen rakennettiin katedraali. Nykyinen katedraali on kolmas paikalle rakennettu: ensimmäinen rakennettiin jo 1000-luvulla, toinen sata vuotta myöhemmin ja nykyisen rakentaminen aloitettiin 1300-luvulla. Se on Krakovan arkkihiippakunnan tuomiokirkko.

 

Wavelin katedraali

 

Krakovasta matka jatkui hieman synkempiin paikkoihin.

 

Saksa miehitti Puolan syksyllä 1939. Keskitysleirin perustamiskäsky annettiin huhtikuussa 1940 ja Rudolf Höss nimitettiin   komentajaksi. Auschwitzin leiri perustettiin alun perin puolalaisia poliittisia vankeja varten.  Auschwitz-Birkenaun-keskitysleirissä menehtyneistä noin 1,5 miljoonasta ihmisestä valtaosa oli juutalaisia.

 

Portilla

 

Hiljainen mies palasi takaisin Varsovaan – omaan tukikohtaansa ja mietiskeli kaikkea kokemaansa sydämessään.

Murheellisten muistojen lisäksi matkaan tarttui myös joukko mieltä kohottavia elämyksiä. Taitavia katusoittajia ja taiteilijoita löytyi kummankin kohdekaupungin kaduilta riittämiin.

Niitä kuunnellessa ja katsellessa sai ihmetellä ihmisten kykyä luoda kaikkea kaunista ja hyvää mieltä tuottavaa. Luovuudessaan ihminen on ainutlaatuinen.

 

Katusoittajia

 

Makoisia tuliaisiakin oli tarjolla riittämiin. Varsinaisia taideteoksia löytyi pienestä piparkakkukaupasta. Leipuritaiteilija loi piparitaikinasta vaikka minkälaisia ihanuuksia. Syödä niitä ei Eevert raaskinut, mutta ihasteluun ne sopivat oikein hyvin.

 

Pieni piparkakkukauppa

 

Muistoissa säilyy myös Puolan erinomaiset ateriat. Eevertin hotelli tarjosi ensiluokkaisen aamiaisen joka aamu. Vanhana kulinaristina Eevert heräsi aikaisin ja asettautui nauttimaan aamukahvia ja notkuvien pöytien antimia ikkunapöytään.

 

Aamiaisella

 

Hyvää seuraa ja heräävän kaupungin tapahtumat. Mistäpä sitä enemmän nauttisi joutilas mies.

Hotelli sijaitsi pääkadun päässä. Aamiasravintolan ikkuna avautui suoraan kadulle. Hiljalleen kolmanteen kahvikupilliseen mennessä kadut olivat täyttyneet työmatkalaisista ja kulkijoista.

 

Katukuvaa

 

Maukasta ruokaa oli tarjolla runsaasti. Ravintoloiden ruokalistat töyttyivät niin puolalaisista kuin länsimaisemmistakin herkuista. Kaikki taidolla ja rakkaudella laitettuna.

 

Vuohenjuustoleipä

 

Perinteisempää puolalaista…. hmmmm…. makkaraa, lihaa, kaalia ja paljon muuta ravitsevaa…

 

Sveikan eväät

 

Puolalaisen keittiön herkkuihin kuuluu myös kaikki maukkaat keitot. keiton lisukkeina ja sattumina valkoista makkataa ja keitetty kananmuna.

 

Maukas keitto

 

 

 

 

Kukkia ja kirkkohopeita

huhtikuu 17th, 2012

Illan jo hämärtyessä Eevert asteli postilaatikolleen. Tavallisten postien – niiden mainosten – lisäksi oli ihan paketti. Mikäs kumman lähetys se tämä oikein on, mietiskeli mies sisälle kävellessään. Kovin tarkasti punniskeli käsissään pakettia ja taisi hieman helistelläkin, että kuuluisiko sieltä mitään. Ei kuulunut.

Mystinen paketti asetettiin keittiön pöydälle ja rauhallisesti, kuin varoen Eevert ryhtyi pakettia aukaisemaan.

Paketissa ei ollut suuri lakritsi – niinkuin jossakin kylän lasten loruissa aina on, vaan ensiksi käteen osui sinappia ja ketsuppia. No, sepä hyvä, kun olikin edelliset jo päässeet loppumaan. Nyt on taas saunamakkaran kanssa höystettä.

Hyvien fyllien välistä hiljalleen paljastui jotakin hämmästyttävää. Kaksi kukkalaitetta. Onpa kauniita kukkia, ihmetteli Eevert. Hetken tuumaili ja vei kukat kappelin altarille. Kesäisen kaunista! Hetkeksi mies istahti prototyyppipenkkiinsä ja huokaillen katseli valmistuvaa kappeliaan. Niin sopivat kukat.

 

Alttarikukkia

 

Kirkko on vielä katoton. Täytyy keksiä sopiva systeemi katorakenteille, että sen saa tarvittaessa myös auki tai pois kokonaan. Nyt on vielä vain taivas kattona. Itseasiassa minusta se vähintääkin näyttää jonkun sabotöörin jäljiltä olevalta kirkolta. Vanhoista kirkoistahan palaa katto ja muut sakenteet jäävät pystyyn.

 

Värisävyt esillä

 

Hieman eri valotusta. Tässä kaiketi kappelin lähinnä oikeanlaiset värit. Vähän niinkuin ilta- ja päivä valaistuksessa.

Kukat olivat hyvin pakattu, hyvä niin kun ovat hentoisia ja kauniita. Tarkasti purin, mutta muutama haiven vielä jäi. Hauskaa kun kuva paljastaa aina kaikkea paljon enemmän kuin silmä. Vaikka silmälasit päässä niitä putsailinkin.

 

Kukkia ja hahtuvia

 

Yllättävä “paketti” oli Ainolta. Iso lämmin kiitos! Eevert enkä minä mitenkään osannut edes aavistaa moista yllätystä!

Täytyy vielä putsailla kukkia ja asetella sitten paikoilleen. Eipä voisi mikään paremmin sopia. Olette te kaikki ihania ja kannustavia ihmisiä!

Alttarin vieressä, molemmilla puolilla on tinaiset pienet (tai kappeliin isot) kynttilänjalat. Oikeassa elämässä varmaan “piispankynttilä” laitettaisiin tuommoiseen jalkaan. Kynttilänjalat Siippa hankki Kansallismuseokäynnillä. Ja kaikkihan tietävät, miksi oli ihan pakko käydä museossa ;)

 

Ja ne sinapit ja ketsupit jäi kuvaamatta, kun Eevert kiikutti ne heti taloonsa.

_______________________

Kuka on mennyt laittamaan tiilet vinoon? :D

Valokuvaaminen pitää varmaan lopettaa.

 

Kiitos Aino!

Raameja kasaan

huhtikuu 15th, 2012

Nyt on tultu siihen kohtaan rakennusprojektia, että tuli käsittämätön tarve laittaa paloja yhteen. Sisustaminen on kesken ja kokoamisen jälkeen on varmaankin vaikeampi seiniä sisustella, mutta näin nyt kuitenkin tapahtui ;)

Koottu kappeli

 

Katto on vain teipillä kiinni, mutta piti sitä hieman mallailla senkin kanssa.

 

Sivuprofiilia

 

Paikkaa kappelille tietenkin piti valmistella. Ei mahtunut mihinkään olemassa oleviin “vapaisiin” tiloihin. Siispä Eevertin kappeli päätyi juuri sinne minne sukukappelit yleensä asettuu. Päätalon tuntumaan. Nyt on Eevertillä oma kirkkotarha aivan lähellä.

 

Kirkkotarha

 

Kirkkotarhassa on tietenkin aina asiaankuuluvaa taidetta. Pikkuinen enkeli pylvään päässä. Noh, ei näytä enkeli ihan timmisti  kunnioittavan ympäristöään. No, elämän keskelle Eevert toivookin levähdys ja pysähtymisenpaikkansa sijoittuvan.

 

Kirkkopiha

 

Vähitellen itsekin uskoo, että projekti joskus valmistuu.

Ihan tämä kokoaminen ei mennyt niinkuin Strömsössä. Liimailin seinät aivan päin seiniä ja väärinpäin, mutta se on sitten sen vaiheen ongelma kun kiinnitetään lattiaa ja pikkuista kivijalkaa. Pitäisi varmaan olla rakennusinsinööri saadakseen palikat kerralla kohdalleen. Toisaalta näin saa harjoituttaa riittävästi luovaa ajattelua ja pidettyä aivotoiminnan virkeänä arjenkin haasteita varten.